Tokio 2017 pt. 2.

Aurinkoista sunnuntai päivää! Nyt olisi luvassa Tokion matkapostauksen toinen osa, joka jatkuu suoraan siitä mihin edellinen jäi. Viikosta oli vielä puolet jäljellä ja ne vietettiin aika paljolti kavereiden kanssa. Sää vaihteli jonkin verran tuon meidän maaliskuuhun sijoittuneen reissun aikana, mutta joka päivä lämpötila kohosi noin kymmeneen lämpöasteeseen ja aurinkokin paistoi. Ainut oikeasti kylmä päivä osui meidän viimeiselle päivälle. Mutta talvitakkia en kertaakaan tarvinnut. 
   
Mutta siis seuraavana päivänä olimme sopineet tapaavamme Emman, mutta koska Emmalle tulikin yllättäen este nähtiinkin vasta illallemmalla illallisen merkeissä. Otettiin suunta Ikebukuroon, koska olin pikkusiskolleni luvannut ostaa tuliaisiksi Bulbaraur -pehmolelun ja muuta pientä Pokemon Centeristä. Pyörittiin jonkin aikaa ennen kuin löydettiin Pokemon Centeriin, jonka odotin olevan paljon isompi kuin se loppujen lopuksi oli. Mutta Pikachuista ja asiakkaista ei ainakaan ollut pulaa, sillä jonot oli ihan kolossaaliset, mutta onneksi kassoja oli varmaan joku kaksikymmentä kappaletta, joten jonot etenivät nopeasti. Itselle en tullut ostaneeksi tuolta mitään mutta bulbasaurukset lähtivät mukaan palkaksi kissan hoidosta.
Koska olen tälläinen Marie Antoinette jonka mielestä kakku on hyvä aamu- ja iltapala, niin miksi ei lounaaksikin sopisi nauttia jotain makeaa! Mentiin sitten tollaseen lounaskahvila paikkaan josta sai pannukakkujen ja muun makean lisäksi myös pastaa. Itse tilasin ihan perus pannukakut vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla, koska tilasin niiden kaveriksi jäälaten jonka pohjalla oli niin ihanaa mansikka hilloa ja päällä kermavaahtoa. Epähuomiossa silittelin koko ajan tota uutta hapsutakkia, koska se tuntu kivalta ja joku miespuolinen tarjoilija tuli kysymään että onko mulla kylmä tai jotain. 
   
Tuolta kahvilasta näkyi Sunshine Aquariumin mainos jossa talutettiin saukkoja valjaissa! Iida oli ihan liekeissä että pakko mennä ja sanoin et mennään vaan vaikka jono näyttivätkin olevan tosi pitkät. Mutta onneksi sitten kävikin ilmi että jonot olivat pitkät vain hissiin joka vei akvaariumiin ja sisälle päästyä ei jonoja ollut nimeksikään. Varsinkin kun ostimme liput automaatista. Iidan harmiksi saukkoja ei päässyt taluttamaan ja pikkuiset olivat muutenkin nukkumassa niin emme edes nähneet niiden mönkivän häkissään. Muuten ihan kiva paikka kuluttaa aikaa.
Akavaariumin jälkeen päätettiin mennä pyörähtää Harajukussa. Metroasemalla tajuttiin et osuttiin just ruuhkaan ja metrot oli ihan tupaten täynnä. Toivottiin vaan että seuraava metro ei olisi ihan näin täynnä kuin tuo kuvassa oleva, mutta turha toivo. Metro oli ihan täynnä saapuessaan ja silloin kun me vihdoin päästiin kyytiin ja silti meidänkin jälkeen sisälle mahtui ihmisiä tunkemalla. Mutta ei kyytiin pääseminen edes ole se vaikea osuus, vaan päästä pois ei-niin-vilkkaalla asemalla. Onneksi meidän asemalla varmaan puolet matkustajista jäi pois, joten ei ollut sitä ongelmää mikä monilla muilla asemilla, kun mihinkään suuntaan mahtunut/pystynyt väistämään.
Tavattiin Emma Shinjukussa vähän myöhemmin ja käveltiin Higashi-Shinjukuun korealaiseen ravintolaan missä sai grillata lihat itse. Tarjoilija tuli ottamaan meidän tilauksen ja samalla sytytti grillin lämpenemään. Tilattiin noiden lihojen lisäksi myös riisiä ja kimchiä jota en ennen ollut maistanut. Mausteista mutta hyvää! Oon aina haluunnut kokeilla tämän tyylistä ravintolaa jossa itse grillaillaan. Suosittelen! Syötyämme mahamme täyteen saatoimme Emman metroasemalle ja jatkettiin siitä matkaa kävellen hotellille, minne matkaa oli vain pari minuuttia.
Seuraavana päivänä tapasin Sarin Harajukussa LaForetin edessä ja  suunnattiin siitä yhdessä Radyn liikkeeseen. Musta oli aivan ihanaa mennä Sarin kanssa, koska tiedän että Sarikin tykkää Radystä. Meillä oli ihan super kiva ja söpö myyjä jonka kanssa Sari juttelikin japaniksi. Ryntäsin heti laukkujen kimppuun joita Radyllä on tosi paljon! Sovitin ja hiplailin varmaan miljoonaa eri laukkua, mutta ostin sitten kuitenkin vain tämän mistä olin haaveillut jo tovin. Alunperin olisin halunnut tämän koossa L, mutta onneksi pääsin paikan päälle kokeilemaan ja toteamaan tämän s-kokoisen parhaaksi minulle. Ja tulihan siinä säästettyäkin! 
Sovimme myös menevämme seuraavana päivänä Akihabaraan pyörimään ja pelaamaan ufo chatchereillä. Saatuamme tarpeeksi animetrashinä olemisesta, sunnattiin Shibuyaan sushille! Ja oi kun oli namia! Parasta sushia mitä koskaan olen syönyt! Muutenkin oli niin kiva vihdoin päästä käymään tuollaisessa sushi raflassa jossa ruoat tilattiin tabletin kautta ja saapuivat kiskoja pitkin. Samalla myös kerroin että pakko mennä vielä uudelleen käymään Radyn liikeessä, koska en saanut edellisessä postauksessa ylläni ollutta farkkumekkoa mielestäni.
Tässä vaiheessa olen jo mennyt ihan sekaisin päivistä ja tuntuu että kaikki tapahtui vain "seuraavana päivänä"! Hhaha! Mutta ei voi mitää jos venyttää matkakertomusten kirjoittamisen näin. Mutta seuraavana päivänä otettiin metro Harajukuun jossa tapasin Sarin ja Niinan. Iida meni käymään Shibuyassa ja liittyi joukkoomme vähän myöhemmin. Suunnattiin porulla Radyyn ja meitä palveli sama myyjä kuin viimeksi. Tällä myyjällä oli myös päällään sama farkkumekko jota olin tullut kokoeilemaan. Mekon lisäksi ostin tuon vaaleanpunaisen pompulan ja säilytyspussukan.
Materiaonnen maximoituani suunnattiin Hartsan muihin kauppoihin kun Iidakin oli taas liittynyt seuraamme. Iidakin sai ison ostoskassin täynnä ihanuuksia! Kävimme myös udonilla ennen kuin tiemme erkanivat ja palasimme hotellille pakkaamaan kamoja koska aamulla ei todellakaan olisi enää aikaa.
Sitten koittikin jo kotiinlähdön aika. Hui kun tästä postauksesta tuli pitkä! Oon niin iloinen saadessani kokeilla kaikkia uusia asioita ja ravintloita tällä reissulla. Oon myös iloinen että olimme samaan aikaan Tokiossa kuin Sari ja Niina ja Emma. Oli hauskaa että toiselta puolen maapalloa, samassa kaupungissa, oli samaan aikaan niin paljon tuttuja! Vaikka tämä reissu olikin aika lyhyt, niin on se ollut yksi elämäni parhaista!

Denim x Leather

Asupostausta asupostauksen perään, mutta tiedättekö kun on monta päivää istunut sisällä tylsissä kotivaatteissa tekemättä juuri mitään, tulee se fiilis laittautua ja laittaa päälle se vaatekaapin kivoin juttu. Mulle se on tällä hetkellä tämä Radyn farkkumekko. Päätin että nyt en enää malta odottaa kesään asti, jotta tämä ihanuus pääsisi kaapista ja yhdistin sen pitkään neuleeseen jottei tulisi ihan niin kylmä, varsinkin kun aamupäivä oli eilen aika viileä. Vaikka musta on viime vuosina tullut paljon tarkempi mun helmojen pituuden suhteen ja yleensä vaatekaupasta lähtee mukaan jtn enempi midi mittaista tykkään edelleen lyhyistä helmoista.  Mun puolestahan jokainen saa pukeutua ihan miten haluaa, mutta mulle itselle tulee paljon varmempi olo kun ei tarvitse pelätä että tulee kylmä tai että takapuoli vilkkuu ja siksi oon viime aikoina tykännyt yhdistää lyhyimmät helmat pitkään neuleeseen. Toimii.
Jacket: Egoist / Gardican: Bik Bok / Dress: Rady / Bag: Rady / Shoes: Nelly
Mun pääsiäinen kului siis kotona loikoillessa, mitä nyt pitkänäperjantaina tehtiin shoppailureissu Kuopion Matkukseen. Ikeasta tulikin ostettua kaikki mitä pitikin ja yksi mattokin lähti mukaan, vaikka se ei suunnitelmiin kuulunutkaan. Mutta nyt tällä on ihanan kodikasta, joten ei haittaa. Alkaakin olla kaikki paikallaan niin saan varmaan aika piakkoin seuraavan sisustuspostauksen kirjoitettua. 

Millaisissa merkeissä teidän pääsiäinen kului? 

Snow for Thursday

Siis voiko tää olla todellista? Onko mulla huono karma vai miks ulkona on satanut lunta monta päivää, heti sen jälkeen kun olen sanonut et ihanaa kun on kevät ja lämmin? Lumen tulokaan ei haittaisi niin paljon jos välillä olisi lämmin, mutta esimerkiksi tänään on ollut ihan liian kylmä. Nopeasti vaihtuivat haaveet mekosta ja iltalenkista housuihin ja aikaiseen iltasaunaan. Mun sisko kävi täällä piristämässä meidän päivää ja päätettiin pikaisella kauppareissulla napata pari asukuvaa, kun sain kylmästä säästä huolimatta jostain kiskottua sen verran energiaa ja inspistä että jaksoin laittautua. Otettiin noin minuutissa niin monta kuvaa ku ehdittiin ja mentiin nopeasti sisälle lämpimään. Haha! 
Jacket: Egoist / Top: Rady / Pants: Egoist / Shoes: Nike / Bag: Blackmoral
Huomenna meidän pitää olla yhdeksältä aamulla mun äidin luona valmiina lähtemään Kuopion Ikeaan. Siinä samalla tehdään varmaan vähän ostoksia muissakin Matkuksen liikkeissä. Mun ainakin pitäisi löytää shortsit ja joku kiva laukku ettei tarttis pummia tätä Iidan BlackMoralin laukkua aina kun Radyn laukku ei sovi asuun. Oon oikeesti niin innoissani huomisesta, koska mulla on koko tämän viikon ollut niin tylsää!  Ja mikä parasta; saadaan ruokapöytä. Alkaa jo ottaa selkään tämä jatkuva olohuoneen pöydän ääressä syöminen. Mä oon myös tosi iloinen siitä että tuon Ikean reissun myötä alkaa olla kaikki kohdallaan kotona ja pääsee muiden projektien pariin, kun ei tarvitse enää sisustusjuttuja miettiä. 

Tälläistä tänään. Toivottavasti huomisesta tulee kiva päivä!

Tokio 2017 pt. 1

Noniin, koska ulkona on kurja keli ja vettä sekä lunta on tänään satanut, niin nyt voisi olla hyvä hetki kirjoitella meidän Tokion reissun ensimmäistä osaa kuvineen. Edellisestä Japanin reissusta oli jo kulunut kolme vuotta, joten alkoi jo olla vähän ikävä Tokiota. Ja täytyy kyllä sanoa jo näin heti alkuun että yksi parhaista reissuista ikinä ja oon niin onnellinen siitä viikosta jonka tuolla vietin. Olimme siis japanissa 8.3-16.3 välisenä aikana, mutta ei pari lisäpäivää olisi haitannut sillä ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli oikeesti tosi paha jet lag.
Meillä oli Iidan kanssa eri paluulennot, joten olin innoissani että saadaan matkustaa menomatka yhdessä. Mutta kuinka ollakkaan; meidän lento oli ylibuukattu ja Iida siirrettiin businessluokkaan... Ihan hyvin lento meni yksinkin leffoja katsellessa ja nukkuessa. Laskeututtuamme Iida kertoi ettei hän ollut nukkunut ollenkaan vaikka businessluokan penkin sai kokonaan pitkälleen. Olisin itse ollut ihan kuollut ilman niitä neljää tuntia jotka sain nukuttua Mua aina kuumottaa kun lentoemännät kysyy että "Mites nukutti?" ja oon ihan varma että oon kuorsannu. Hahah!

Btw jos haluatte päästä helposti ja semi edullisesti lentokentältä esimerkiksi Shinjukun asemalle, valitkaa Airport Limousine. Yhteen suuntaan hinta oli muistaakseni 2000 jen luokkaa per henkilö. Shinjukun asemalta napattiin taksi, joka vei meidät hotellille.
Hotellin check-in oli vasta kolmelta iltapäivällä, joten jätettiin laukut säilöön ja lähdettiin aikamme kuluksi Shinjukuun pyörimään. Emmakin ilmestyi kiertelemään meidän kanssa Altan kauppoja. Kolmen aikaan käytiin hotellilla laittautumassa enempi ja suunnattiin Harajukuun, josta ostin uudet Niken lenkkarit niiden huonojen kenkien tilalle, joilla olin Suomesta lähtenyt matkaan. Pari seuraavaa päivää meni pitkälti jet lagin kourissa, mutta käytiin kuitenkin kiertelee Shibuyaa. Yllättäen Shibuya 109:stä ostin vain mekon ja neuleen Spiral Girlistä.
Tämän reissun parhaat liikkeet olivat ehdottomasti Rady ja Egoist! En ole varmaan koskaan pistänyt yhteen kauppaan yhtä paljon rahaa kerralla kuin tuolloin Luminestin Egoistissa käydessä. Lompakkokaan ei enää mennyt kiinni tuon jälkeen (enkä vieläkään ole ostanut uutta). Luminestissa (kuten aina) saatiin taas ihan super hyvää palvelua! Staffit oli niin ystävällisiä ja kärsivällisiä, jos sovittaessa ja päätöksen teossa meni aikaa ja ehdottelivat ja suosittelivat värejä. Alusta loppuun oltiin niin kohteliaita. 
Samana iltana Sari laittoi viestiä, että mentäisiinkö izakayaan viettämään iltaa. Suunnattiin Shinjukuun ja tavattiin Sari ja Niina Altan edessä, josta Sari johdatti meidät tuttuun izakayaan. Tää oli ehdottomasti yks parhaista illoista koko reissulla. Ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa, mitä muuta voisi toivoa. Suunnattiin vielä lopuksi porukalla purikuraan ja sovittiin Sarin kanssa että mentäisiin parin päivän päästä yhdessä Radyyn shoppailemaan. 
Kotimatkalla hotellille pysähdyttiin Mister Donutissa hakemassa iltapalaa. Oli niin hyvää, että ehkä ihan hyvä vaan ettei tuota kyseistä puljua löydy täältä. Käytiin vielä suihkussa ennen nukkumaan menoa, koska kello oli jo aika paljon eikä kumpikaan jaksanut enää kylpeä. Muuten kylvettiin kyllä melkein joka päivä ja Lushin kylpykuulia tuli kulutettua ihan mukavasti. Oli ilo huomata miten monesta paikasta sai osettua tax freenä, varsinkin jos osti isommalla summalla niin säästi ihan hyvin, Lush oli yksi näistä paikoista.

Tähän voisin tällä erää päättää tämän postauksen ettei tämä veny kilometrien mittaiseksi. Toivottavasti tykkäätte lukea tälläisiä pitkiä höpötyksiä, koska musta ainakin on tosi kiva kirjoittaa näitä ja lukea joskus vuoden päästä muistellen mitä kaikkea kivaa tähänkin reissuun mahtui. 

Maailman parhain kissa

Cindy aina välillä vilahtelee täällä blogin ja istagramin puolella ja halusinkin nyt kirjoittaa ihan oman postauksen Cindystä. Me tultiin Cindyn kanssa ensi hetkestä asti super hyvin juttuun (en tiedä vaikuttiko asiaan se että löytyi ennestään kokemusta kissoista, olenhan syntymästäni asti asunut kissojen kanssa) ja on siitä lähtien kun on meille tullut, ollut mulle maailman parhain ja kaunein kissa koko maailmassa! 
  Vanhan blogin luonnoksista löysinkin koko pitkän turinan siitä miten Cindy päätyi jonkun auton takakontista meille, mutta koska se oli super pitkä niin en ihan niin tarkasti kerro siitä ja toisekseen siitä tarinasta tulee aina niin paha mieli. Mutta tiivistetyn version löydätte tästä postauksesta. Sen lisäksi haluan jakaa neljä muuta tarinaa/juttua Cindystä. Toivottavasti tykkäätte!

Cindy ja kiinteistönvälittäjä
Asuttiin puolitoista vuotta sitten sellaisessa vuokra-asunnossa jonka omistaja halusi myydä. Meillä kävi sitten aina välillä välittäjä ostajaehdokkaineen asuntoa katsomassa. Siivottiin aina kunnolla ja laitettiin kaikki kuntoon, koska musta olisi ollut tosi outoa päästää vieraita ihmisiä sotkuiseen kotiin. Saatiin sitten siivottua ja välittäjää odotellessa annettiin Cindylle iltaruoka. Ovikello soi juuri silloin kun neiti oli uppoutunut syömiseen, mutta lähti kuitenkin tulipalokiireellä juoksemaan piiloon ovikellon soidessa. Nämä kiertävät rauhassa ja kun he tulevat katsomaan miltä keittiössä näyttää, sanoo välittäjä meille että "Tuossa lattialla oli jtn ja minä astuin siihen" ja tietysti ilman kenkiä. Mitä muutakaan se olisi ollut kuin kissan märkäruokaan. Oikeesti naurattaa joka kerta kun ajattelen Cindyn lähtevän juoksemaan ruoka suussa ja tiputtavan sen matkalle kun tajuaa ulko-oven auetessa että joku oikeesti tulee tänne.

Sauna
Pentuna Cindy makoili aina saunassa, varsinkin silloin kun sen laittoi lämpenemään, mutta lähti heti pois kun heitti löylyä, ihan kuin kaikki muutkin kissat jotka ovat tykänneet hengata saunassa sen lämmetessä. Tämän tietäen oli yllättävää, että kun täällä nykyisen asunnon saunassa heittää löylyä, ei Cindy ole milläänsäkään. Tosin kyllä Cimo siirtyy alalauteelle kun menee saunomaan ja vettä alkaa kiukaalle lentää. Sauna on muutenkin yksi sen lemppari paikoista täällä!

Kissat ja laatikot
Kuten kaikki kissat, Cimokin rakastaa laatikoita. Niin niissä nukkumista, kuin niiden remontointiakin eli järsimistä. Siinä määrin, että yhdessä vaiheessa meidän piti varastoida laatikot korkeaan kaapin päälle yöksi, koska unen saaminen ei onnistunut, kun toinen nakertaa laatikkoa tuhansiksi pikku paloiksi. Siitäkös sitten tuli itku ja kun Iida lopulta heltyi ja meni kysymään Cindyltä: "Ootko kiltisti, jos annan sulle laatikon?" Ja uskokaa tai älkää mutta Cindy katsoi Iidaa silmiin ja kuiskasi "En".

Monta osoitetta
Tiivistettynä tarina menee niin, että Cindy oli ollut jonkun huoltoaseman pihassa olleen auton takakontissa kun mun kavereilta, jotka oli menneet tuolla samalla huoltoasemlla käymään, kysyttiin että haluatteko kissanpentuja. Tämä tyyppi oli kai joku mun kaverin kummin kaiman serkku tms. ja hän ilmoitti että jos kukaan ei näitä ilmaiseksi tänään ota niin henki lähtee molemmilta. Jo pelkästään tämän kirjoittaminen tuntuu pahalta koska pennut olivat tuolloin vain kuuden viikon ikäisiä. Luovutusikähän on kaksitoista viikkoa.
   Mun kaverit sitten ihastuivat näihin kahteen ihanaan pentuun joista toinen meni mun kaverin serkulle ja toiselle eli Cindylle, he päättivätt antaa väliaikaisen kodin, vaikka kissoja oli ennestään kotona jo kaksi ja etsiä tälle myöhemmin pysyvät kodin. Tässä vaiheessa tämä tyyppi ilmoittikin, että pennut maksavatkin kymmenen euroa. Kaverini ihmettelivät tätä, mutta hän pysyi aateessaan. Toisin sanoen, hän olisi mielummin tappanut pennut kuin antanut niitä ilmaiseksi. Onneksi he sitten maksoivat sen kympin per pentu eivätkä jättäneet pikkuisia sille hirviölle.
   Seuraavat neljä viikkoa Cimo majaili siis mun kaverin luona ja sai nimen Cindy. Eräänä iltana olimme samassa paikassa teellä ja hän kysyi olisimmeko Iidan kanssa halunneet kissan. Kerroimme että olimme kissan hankinnasta puhuneet ja melkein samalla sekunnilla tämä lähti hakemaan Cindyä. Matkaa meillä oli kotiin onneksi vain 100 metriä joten koska Cindy oli vielä niin pieni (10 viikkoa) kuljetettiin tämä kangaskassissa tuon matkan, koska ei haluttu, että Cindy pääsisi sylistä vapaaksi ja katoaisi jonnekin metsään. Koko matkan se itki, mutta ei mustakaan kovin kivaa ois jossain kangasäskissä matkustaa. Kun päästiin perille ja Cimo pääsi pois kassista niin tämä katseli ympärilleen ja alkoi tutustua uuteen kotiinsa. Ei enää asuta samassa osoitteessa kuin silloin, mutta Cindyn koti on siellä missä me ollaan ja meidän koti löytyy sieltä missä Cindy on.

Lohduttaja- ja kainalokissa
Ensimmäisestä yöstä lähtien, Cindy on nukkunut joka yö mun vieressä. Joskus se tulee sängyn viereen ja hennosti naukaisee ja sitten hyppää viereen. Joskus Cindy haluaa nukkua kerällä kainalossa ja joskus taas pitkäkseen mahat vastakkain. Talvisin on myös päästävä vähän peiton alle ja kesällä saattaa riittää mukava paikka jalkopäästä.Ja jos itkettää, tulee Cimo varovaisesti katsomaan ikään kuin kysyäkseen mikä on hätänä, nuuhkii vähän kasvoja ja tulee syliin tai kainaloon kehräämään. Onko mitään rauhoittavampaa kuin kissan purina?

Siinä nyt oli muutama, toivottavasti tästä sai hyvällä tavalla höpsön kuvan Cindystä. Kissat on jokainen omalla tavallaan hupsuja. Nyt näin lauantai iltana Cindy nukkuu parvekkeella auringon paisteeessa. Se viihtyy tuolla niin hyvin, joten on ihanaa että täällä uudessa asunnossa on lasitettu parveke, jossa sitä ei ihan koko ajan tarvitse vahtia.